Pirkanmaan Journalistit

Tyrviksestä kaksi aktiivia

Alueosastossa, nykyisessä pientoimitusosastossa ovat aktiivisesti toimineet sekä Risto Koivuniemi että Ilkka Vänttinen. He kumpikin aloittivat toimintansa ollessaan työssä Tyrvään Sanomissa.
Risto oli pitkään alueosaston puheenjohtaja. Ilkalla ei ollut virallista asemaa, mutta hän määrittelee olleensa aina aktiivisesti mukana.

Kollegiaalinen yhteisö
Risto toimi hallituksessa ainakin vuodesta 1980, sittemmin myös puheenjohtajana.
Hän toteaa, että muistaa kovin vähän alueosastosta eli PiPistä. Hän pohtii, että aluesaston merkitys olisi se, että paikallis- ja pienlehtien toimittajat löysivät yhteisön, jossa kaikilla oli asioita ja pohdinnan aiheita.
Yhdistys oli hänen mielestään silloin lähinnä Aamulehden toimittajien järjestö.
”Siellä ei ollut mitään käsitystä, miten pienlehdissä menee.”

Risto arvelee, että alueosasto ei saanut työmarkkinoilla paljon aikaan.
”Loimme yhteisön, jossa voitiin puida yhteisiä asioita, luoda kontakteja ja löytää kavereita. Mielestäni alueosasto ja PiPi ovat olleet minulle tärkeä kollegiaalinen yhteisö. Monet ihmiset yhteisössä ovat olleet tärkeitä.”

Toiminta kiinnostaa
”Olen ollut aina aktiivisesti mukana siitä lähtien, kun Koivuniemen Risto oli puheenjohtaja”, sanoo Ilkka Vänttinen.
Hallitukseen hän ei kuulunut, koska ei olisi ollut sopivaa, että samasta työpaikasta olisi ollut kaksi hallitusjäsentä.
Ilkkaa toiminta on vetänyt puoleensa, koska häntä on aina kiinnostanut ay-toiminta niin työpaikalla, osastossa, yhdistyksessä kuin liitossakin.
Uransa loppuvaiheen hän työskenteli JSN:ssä (Julkisen sanan neuvosto).
”Siellä pääsi pureutumaan siihen, mitä toimittajat tekevät.”

Osasto tarvitaan
Alueosastolla, nykyisellä pientoimitusosastolla ei Ilkan mielestä ole selvää roolia, kuten lehtikohtaisilla toimitusosastoilla on.
”Ammatti on yhdistävä tekijä.”
Keräilyosastoksi hän alueosastoa nimittääkin.
Tarpeellinen osasto on, koska sen jäsenillä ei olisi osastoa, jos pientoimitusosastoa ei olisi.
Toiminnan runsaus osoittaa, että osastolle on tarvetta.

Kirsi Huhtala